16062016

Rakastuin Tromssaan. Rakastuin keskiyön auringon kultaamiin henkeäsalpaaviin vuorenhuippuihin ja satamassa vallitsevaan seesteiseen tunnelmaan. Rakastuin uudelleen aaltojen kuohuntaan ja värikkäiden talojen välissä puikkelehtiviin pieniin polkuihin. Ja pieniin vesiputouksiin, jotka laskeutuivat kukkuloilta - ja niiden solinaan, jota kuuntelimme luontopolun varrella. Rakastuin niihin pieniin paloihin taivasta, joita Tromssasta löytyi.

Vietin Tromssassa vain muutaman päivän, mutta sinä aikana ehdin kiertää saaren ympäri useaan kertaan sekä käydä seikkailemassa vastarannalla. Magnus oli suurimman osan ajasta töissä, joten ehdin kuljeskella itsekseni ja tutustua paikkoihin. Kävelin ulkona tunnista toiseen kunnes päädyin saaren toiseen päähän, istuin pitkään kivikolla veden äärellä ja ensimmäistä kertaa nautin sataman kalanhajuisesta tuoksusta, joka leijaili nenään. Nautin elämästä, se oli ihanaa. Yhdessä käytiin sitten tutustumassa vastarannan leirintäalueeseen luontopolkuineen sekä hieman laiskimuksina hypättiin Fjellheiseniin, jotta päästiin Storsteinenin (421 metriä merenpinnan yläpuolelle) huipulle. Laitettiin auton parkkilippuun tunti aikaa, mutta aikaa ylhäällä kului muka yllättäen keskiyön aurinkoa ja maisemia ihastellessa miltei kolme tuntia.

Ja olen onnellinen, koska tiedän etteivät nuo kuvat häviä silmieni verkkokalvolta koskaan. 

Puola puolestaan tarjosi historiaa, värejä ja mukulakivikatuja. Vaikka Gdanskissakaan me ei vietetty kuin muutama päivä niin ehdin ihastua sielläkin moniin asioihin. Kauniisti maalattuihin ja yksityiskohtaisiin rakennuksiin, joen solinaan ja sataman pieniin kuppiloihin, mainitsemiini mutkitteleviin mukulakivikatuihin, puolalaiseen jäätelöön sekä pikkupoikaan, joka soitti kadulla haitaria seuranaan pieni terrierikoira. 

Hotelli oli aivan vanhan kaupungin tuntumassa, joten kävellen pääsi helposti paikasta toiseen. Toisena päivänä me vuokrattiin Magnuksen kanssa pyörätkin ja lähdettiin niillä paahtamaan ympäri kaupunkia hoksaamatta, että suurin osa teistä oli pyöräilijöiltä kielletty - jouduttiin siis surffaamaan autojen joukossa, mikä oli toki kokemus sekin. Yhtenä päivänä hypättiin myös satamalaituriin köytettyyn merirosvolaivaan, joka vei meidät tunnin mittaiselle risteilylle halki Gdanskin suuren teollisuus- ja satama-alueen. Mietin, millaista olisi olla merimies. Tai merirosvo. Käytiin myös kaupungin ulkopuolella ajamassa carting-autoilla, mikä oli mielettömän hauskaa! Lisäksi meillä oli opastettu turistikierros halki kaupungin, mutta minä jäin mielelläni hieman jälkeen ja ihastelin rakennuksia, kojuja, ihmisiä ja asioita, joita muut eivät ruotsia palpattavalta oppaalta taatusti ehtineet huomata.

Mutta ennen kaikkea rakastuin Gdanskin väreihin ja siihen, kuinka ne auringon ohella saivat ihmiset hymyilemään.